Leptiiniresistenssi ylipainon takana?

LEPTIINIRESISTENSSIN SYITÄ JA SEURAUKSIA

Lue alustus leptiinistä täältä.

Leptiini on rasvasolujen tuottama hormoni, joka säätelee kylläisyyttä ja elimistön energiatasapainoa. Leptiinitason ollessa matalalla, ihminen tuntee itsensä nälkäiseksi. Syömisen jälkeen leptiinitasot nousevat. Leptiinin tehtävänä on kertoa aivoille, milloin keho on saanut riittävästi ruokaa ja milloin syömisen voi lopettaa. Se kertoo aivoille myös varastorasvan määrästä. Leptiinitasot kohovat vatsan täyttyessä, jottei ihminen tulisi syöneeksi liikaa. Kun meillä on nälkä, ruoka ja herkut ovat vastustamattomia, mutta kylläisenä meidän ei enää tee yhtä paljon mieli kiitos leptiinin.

Sen oireita voivat olla:

Väsymys, ärsyyntyneisyys, ylipaino, vaikeus pudottaa painoa, vatsaan kerääntyvät kilot, jotka istuvat sitkeässä, painon laskun pysähtyminen muutaman viikon jälkeen alikaloreista huolimatta, tunne, että kaikki mitä syö kerääntyy ylipainoksi, makeanhimo, jatkuva nälkä, keskittymisongelmat, unohtelu ja sairastelu.

Leptiiniresistensissä rasvasolut siis tuottavat leptiiniä liikaa ja aivoilla on hankaluuksia tunnistaa sitä. Leptiiniresistenssi kulkee käsi kädessä insuliiniresistenssin kanssa.

Mahdollisia syitä leptiiniresistenssiin:

1.Stressi.

Stressi nostaa, niinkuin on tarkoitus, stressihormonien adrenaliinin ja kortisolin eritystä. Näiden kahden hyviksen on tarkoitus auttaa sinut haastavien aikojen ja hankalien elämäntapahtumien, isojen taikka pienien yli. Ongelmia alkaa syntymään kun stressitasot ja näiden hormonien korkeat tasot eivät palaakaan normaalitasolle, vaan pitkittynyt stressitila jatkuu. Tämä johtaa koko hormonijärjestelmän epätasapainoon.                                                                                         

Hormonit ohjaavat meissä kaikkea, sokereiden varastointia, rasvan kerääntymistä, rasvan polttoa, aineenvaihduntaa, onnellisuutta ja syömistäkin, kuten ehkä ylempää ymmärsitte. Kortisoli, adreanliini, insuliini ja seratoniini vaikuttavat kaikki aineenvaihduntaan ja rasvan kerääntymiseen.                                                                                   

Stressi näkyy loppujen lopuksi vyötäröllä ja vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen terveydessäsi.

2.Useat pika/ihme-taikka kalorien saantia rajoittavat dieetit ja kalorien pitkäaikainen rajoittaminen.

Kalorinsaannin radikaali vähentäminen alentaa leptiinitasoja enemmän ja nopeammin kuin mitä rasvan vähentymisellä voidaan selittää. Tämä tekee asioista hyvin hankalia.

Mitä vähemmän kaloreita ja mitä vähemmän rasvaa sitä vähemmän leptiiniä. Leptiinin alhaiset määrät aiheuttavat jatkuvan, voimakkaan näläntunteen ja hidastavat aineenvaihtundaa. 

Kaloreita vähentämällä paino tippuu, kunnes leptiinitasot sopeutuvat uuteen normaaliin. Kun kalorinsaannin radikaali lopettaminen madaltaa leptiinitasot epänormaalisti, alkaa taistelu omaa hormonitoimintaa vastaan. Se pyrkii paluttamaan varastorasvan ja syömisen normaaliksi. Hormonit voittavat aina.

3.Nykyajan tyypillinen, teollinen sekä liian hydraattipitoinen ruokavalio

Tyhjien kaloreiden, prosessoitujen sokereiden ja viljojen runsas nauttiminen, liialliset fruktoosimäärät sekä muiden teollisten ruokaversioiden syöminen on stressitila elimistöllesi. Samaa stressitilaa aiheuttaa jatkuva syöminen. 

Näistä syistä jatkuvasti koholla olevat insuliinitasot nostavat myös leptiinitasoja. Insuliini ja leptiini ovat työkavereita. Insuliiniresistenssi ja leptiiniresistenssi kulkevat siis käsi kädessä. Meillä on hormonitoiminta, jonka yhtenä tehtävänä on insuliinitasojen säätäminen oikealle tasolle. Säännöllinen syöminen on toki tärkeää, mutta liian tiheästi sitä ei kannata tehdä. Pahimmassa stressivaiheessani ja hormonien epätasapainotilassa verensokeri heitteli sinne ja tänne. Voin pahoin ja keho vaati mitä tahansa ruokaa jo tunnin taikka kahden päästä edellisestä ruokailusta.

Kehosi tarvitsee ravinteita ja nautintoa syömäsi ruuan kautta. Ruokavalion putsaaminen ja syömisen erilainen ajoittaminen antavat elimistölle ja hormonitoiminnallesi mahdollisuuden toimintaan, lepoon ja tasapainon löytymiseen.

Myös ylensyöminen ja liian isot annoskoot fyysisesti epäaktiivisilla ihmisillä aiheuttavat ruuansulatusjärjestelmälle ja sen hormoneille päänvaivaa. Omia annoskokoja ja kylläisyyden tunnetta kannattaa tarkaskella. 

5. Liian vähäinen uni

Krooninen stressi ja liian vähäinen uni vaikuttavat sekä insuliini- että leptiinitasoihin. Liian vähäinen uni ja krooninen stressi lisäävät stressihormonin kortisolin tuotantoa. Unesta on äärimmäisen tärkeää huolehtia. Hormonisi tarvitsevat sitä. Rasvanpolttosi tarvitsee sitä. Sinä tarvitset sitä.